Lankakohotuksista

Lankakohotus eli veitsetön kasvojen kohotus

Lankakohotuksessa kasvojen ihon alle asetetaan sulavia lankoja, joiden tarkoitus on nostaa laskeutunutta kudosta. Langat ovat yleensä polydioksanonia (PDO) tai polymaitohappoa, ja elimistö hajottaa ne muutamasta kuukaudesta noin kahteen vuoteen. Joskus sulaminen kestää pidempään.

Käytössä on kaksi päätyyppiä. Sileät niin sanotut mesolangat asetetaan neulalla ihon alle, eikä niillä ole merkittävää nostovaikutusta. Väkäslangoissa eli COG-langoissa on pieniä väkäsiä, jotka tarttuvat kudokseen. Ne viedään ihon alle neulaa paksummalla kanyylilla ja kiristetään, jolloin kudos nousee.

Miten lanka vaikuttaa

Lanka ja sen asettaminen aiheuttavat kudokseen pienen vaurion, johon elimistö reagoi tulehdusreaktiolla. Sidekudossolut eli fibroblastit tuottavat kollageenia, ja langan reitille muodostuu arpikudos. Markkinoinnissa puhutaan kollageenin stimuloinnista, mutta kyse on normaalista arpeutumisesta. Arpi on aluksi kiinteä ja voi kohottaa kudoksia hyvin. Kun lanka sulaa ja arpi kypsyy ja pehmenee, kudokset laskeutuvat usein takaisin. Nostovaikutus on siksi lyhytaikaisempi kuin kasvojenkohotusleikkauksessa, jossa nostetaan kasvojen syvempi tukikerros. Lankakohotus voi sopia lieviin muutoksiin, mutta se ei korvaa leikkausta, kun kudokset ovat selvästi laskeutuneet.

Komplikaatiot

Varhaisia haittoja ovat mustelmat, turvotus, kipu, ihon kuopat ja epäsymmetria, jotka tasoittuvat yleensä viikoissa. Myöhemmin ongelmia voivat aiheuttaa ihon läpi näkyvät tai tuntuvat langat, langan pään puhkeaminen ihon läpi, tulehdus, ihonalainen sidekudospatti eli granulooma ja pitkittynyt kipu. Joskus lanka on poistettava kirurgisesti, mikä voi olla vaikeaa, kun lanka on kiinnittynyt arpikudokseen.

Kuka saa tehdä lankakohotuksia

Lankojen asettamista ei Suomessa säädellä. Myös henkilö, jolla ei ole terveydenhuollon ammattihenkilön koulutusta, voi tehdä toimenpiteen. Selvitä ennen hoitoa tekijän koulutus ja se, miten mahdolliset komplikaatiot hoidetaan.